Anteeksi!

Nyt on aika sanoa hyvästit tälle tarinalle. ;( Juttuhan on niin, että rakas tietokone toimi "vähän" huonosti, joten jouduimme poistamaan Gardenin tallennuksen. Gardenit voisi vielä pelastaa, mutta kone ei halua tehdä yhteistyötä meidän kanssa. Joten hyvästi Gardenit!!

Suuri kiitos kuitenkin kaikille kommentoineille ja osaa odottaneille!

Me ollaan siis Lisa Swan ja Sims3Tiikeri, ja Sims3Tiikerillä on oma LC: Lc Sunler, joka alkaa pian. Tässä linkki: lcsunler.blogspot.fi

Prologi

Alice Garden oli elänyt koko lapsuutensa Twinbrookin orpokodissa. Hänen äitinsä, Simlandian kuuluisuuksiin kuuluva laulaja Penelope Garden oli jättänyt hänet Simlandian syrjäisimpään kolkkaan. Orpokodin johtaja oli lapsia vihaava mummo, Marie von Lissabon. Oikeastaan hän ei omasta halustaan tätä orpokotia johtanut, vaan hänellä oli synkkä menneisyys ja poliisi antoi Marielle kaksi vaihtoehtoa; joko hänen talonsa annettaisiin valtion käyttöön ja hän tekisi vapaaehtoistyötä orpokodin ylläpitäjänä. Toinen vaihtoehto oli, että hän saisi 30 vuoden vankeuden ilman mitään oikeudenkäyntiä.

Orpokoti sijaitsi Twinbrookin laidalla. Marie ei pitänyt mukavuuksista, sen vuoksi lapsille ei ollut muuta mukavuutta kuin pieni hiekkalaatikko takapihalla.

 Huone vessan vieressä oli kielletty paikka orpokodin lapsilta. Villeimmät huhut kertoivat, että huoneessa kasvatettiin huumeita. Oikeastaan siellä oli vain Marien makuuhuone. Jos Marien tuntee, niin huoneeseen oli käytetty enemmän rahaa, kuin koko muuhun orpokotiin.

 Keittiössä Alice oli useimmin. Yleensä hän istui pienellä raihnaisella sohvalla.

 Lasten makuuhuoneessa ei ollut muuta kuin sängyt ja yöpöydät. Tänne lapset kokoontuivat leikkimään ja pitämään (jos voi sanoa) hauskaa. Hiljaisuus orpokodissa oli kello 20.00, joten läksyjen jälkeen lasten oli kuitenkin unohdettava leikit ja mentävä nukkumaan.

Alice oli lapsuutensa ajan hyvin hiljainen ja yksinäinen. Hänen ainoa ystävänsä oli Cindy Twinbrook, hänen sukunsa oli Twinbrookin perustaja. Cindy ei koskaan kertonut miten hän oli päätynyt orpokotiin.

Alice heräsi tavallisena aamuna. Ei se sittenkään ollut tavallinen. Alice täyttäisi tänään yhdeksän. Siitä oli nyt yhdeksän vuotta kun hänen äitinsä oli tuonut Alicen tänne.

 Alice raahautui keittiöön, mutta siellä häntä vastaan tuli Marie. "Senkin laiska vätys! Voisit katsoa vähäsen kelloa! Sinulla on tänään ruuanlaittovuoro!" Marie huusi Alicelle.

"Mutta rouva, tänään on minun syntymäpäivä ja muut lapset nukkuvat viel..." Alice selitti mutta Marie keskeytti. "Viis minä syntymäpäivistä! Nyt heti hommiin!" Sen jälkeen Marie köpötteli huoneeseensa.

Alice oli juuri manaamassa Marieta maan alimpaan rakoon, kun törmäsi 15-vuotiaaseen Sharoniin. Sharon oli koko orpokodin itsekkäin ja itserakkain lapsi. "No mitäs Hissukka-Alice? Ootkos saanut paljon lahjoja? Sähän täytät yheksän." Sharon ilkeili. "Missäs mun aamupala on?"

 "Sitä paitsi sun piti eilen pestä tää talo!" Sharon huusi. "No ei varmasti pitänyt!" Alice huusi vastaan.

"Uuuuuu, pelottaa!!!" Sharon lällätti. "Pikku-Alice tais vähän suuttua. Sanoisinko rouvalle? Siitä hyvästä saisit varmaan piiskaa." Jonakin kauniina päivänä minä vielä lähden täältä haisevasta orpokodista, Alice ajatteli.

Alicen päivä meni ruokaa laittaessa ja Läski-Colinin juttuja kuunnellessa. Alice ei ymmärtänyt miksi Colin vaivautui edes piristämään tuota hiljaista Alicea, jota kaikki kiusasivat. Jos totta puhutaan niin Colin oli ollut jo pitkään ihastunut Aliceen.

Yhtäkkiä Alice huomasi vieraan miehen ikkunassa. Mies vaikutti etäisesti tutulta, joten Alice uskaltautui mennä puhumaan hänelle.

"Moi, kuka sä oot? Mä oon Alice ja täytin tänään yheksän. Kukaan ei oo edes onnitellut mua. Mutta sä näytät jotenkin tutulta. Ollaanko me tavattu?" Alice sopersi varovasti miehelle. "Ai sinä siis olet Alice! Olen etsinyt sinua. Olen Alan Quimby ja muutin tänne äskettäin. Olen äitisi veli. Tiedät kai kuka on äitisi?" Alice punastui ja pudisti päätään. "Hyvä on, minä kerron. Äitisi oli kuuluisa laulaja Penelope Garden. Isäsi Rick Garden kuoli autokolarissa päivää ennenkuin sinä synnyit. Äitisi meni järjiltään isäsi kuolemasta ja hänet vietiin mielisairaalaan. Hän kuitenkin kuoli siellä viisi vuotta sitten." Alan kertoi ja pyyhkäisi kyyneleen silmäkulmastaan. Alice oli järkyttynyt. "Oliko minun äitini kuuluisa laulaja? Minä olen pienestä asti halunnut laulajaksi." Alan nyökkäsi ja sanoi: "Kun saavuin tänne, otin selvää missä tämä orpokoti sijaitsee ja tulin hakemaan sinut kotiini." Alice ei ollut uskoa korviaan. Saisiko hän vihdoin paremman paikan varttua ja paikan jossa saa olla lapsi. "Vau. Mutta mitä ruova von Lissabon sanoi? Päästääkö hän minut täältä?" Alice hätääntyi. "Asia on hoidettu. Hän päästää sinut mukaani mielellään", Alan kertoi. Alice ei yhtään ihmetellyt miksi rouva päästi hänet menemään, olisipa ainakin yksi ruokittava suu vähemmän.

Alice sai ensimmäistä kertaa oman pyörän. Hän oli onnensa kukkuloilla. Vihdoinkin elämä hymyili.

Alanilla oli pieni, mutta viihtyisä koti. Hän oli rakennuttanut sinne Alicelle oman huoneen. Heti ensimmäisenä Alice riensi leikkimään uusilla leluillaan.

Kahdeksan vuotta myöhemmin:

Alice oli väsynyt pitkän koulupäivän jälkeen. Elämä oli sujunut hyvin mukavasti orpokodista lähdön jälkeen. Alicen uniin putkahtivat aina vaan uudestaan Starlight Shores ja sen upeat laulajanuran mahdollisuudet. Alice ei ollut luopunut laulajan haaveistaan ja suunnittelikin muuttavansa Starlight Shoresiin heti, kun täyttäisi 18.

Siihen oli enää kuukausi. Alice oli katsonut vapaita tontteja Starlight Shoresista. Nyt tärppäsi! Alice riensi kertomaan uutiset Alanille.

"Alan kuule, minä olen miettinyt... tai siis... sinä olet ollut hirveän kiltti kun otit minut tänne ja tuota minä täytän 18 kuukauden päästä ja sinähän tiedät että olen aina haaveillut laulajan urasta niin minä haluaisin muuttaa Starlight Shoresiin sitten kun täytän 18." Alice oli huojentunut kun sai asiansa esitettyä.

"No mutta eihän minulla ole mitään sitä vastaan! Sinä olet vapaa nuori tyttö jo kuukauden päästä. Oletko katsonut vapaita tontteja?" Alice oli riemastunut ja nyökkäsi. "No sittenhän olet jo valmis lähtemään, mutta odota kuitenkin vielä kuukausi." Alice lupasi ja hymyili. Tästä se hänen uusi elämänsä alkaisi.

_________________________________________________________________________________

_________________________________________________________________________________

Tässä oli sitten tämän tarinan prologi! Kuvat on nyt vaihdettu suurempaan. Meitä on kaksi tyttöä kirjoittamassa tätä tarinaa ja uusia osia ilmestyy viikon tai kahden välein. Toivottavasti tykkäsitte! Kommentteihin saa jättää kritiikkiä, mutta kehut ovat todellakin tervetulleita. Kommentit piristäisivät mukavasti. Linkinvaihtoa saa pyytää. (Seuraava osa ilmestyy varmaan viikolla 10 tai sen jälkeen, koska koneella ja uudella päivityksellä on joku ongelma keskenään.)